4.9. – 29.9.2024 // Taidemakasiini // Eila Hutri ja Marja Rosti

Näyttely on auki ke-su 14-19

Avajaiset 5.9. klo 18-20, tervetuloa!

Eila Hutri:

Eila Hutri on taiteilijaeläkkeellä työskentelevä kuvataiteilija ja kirjailija.Työuransa hän on tehnyt animaatioelokuvan alueella Suomessa ja Virossa.

- Hän on koulutukseltaan elokuvan käsikirjoittaja-ohjaaja (1979 TTK) sekä kuvaamataidonopettaja ( 1975 TKK).

- Hän on tehnyt animaatioelokuvia, lyhytelokuvia, animaatioita koulu-tv

sarjoihin ja dokumenttielokuviin.

- Hutri on toiminut myös kuvataiteilijana. Tehden grafiikkaa, akvarelleja, taiteilijakirjoja, keramiikkaa, mosaiikkeja, kierrätyslasitöitä ja taidetekstiilejä.

- Hän on ollut yksi keskeisimmistä animaatioelokuva-alan kouluttajista maassamme sekä monipuolinen luennoitsija ja taideopettaja

Tällä hetkellä Eila Hutri keskittyy VILLA WOU!-kirjasarjan kirjoittamiseen ja kuvittamiseen (www.villawou.com).

Hän on saanut mm seuraavat tunnustukset:

- Pääpalkinto ”Paras kokeellinen elokuva” Vilnan animaatioelokuvafesti-

vaaleilla elokuvallaan ”=X ” , 2009.

- Paras Eurooppalainen opetuselokuva-sarja 1994. Koulu-tv sarja ”Kertomuksia kaatopaikalta” ( Ohjaus Kirsti Tulonen , sen toteuttamisessa Eila Hutri oli käsikirjoittajana sekä animaatioiden tekijä.) Se sai myös Yleisradion arvostetun KOURA-palkinnon samana vuonna. Valtion laatutukipalkinto , elokuva ”Kalanmaksaöljyä” vuonna 1994.

Hänen käsin tehtyyn paperiin pohjautuva taiteilijakirjansa ”Koristeellinen” on Helsingin kaupungin Rikhardinkadun kirjaston taiteilijakirjakokoelmassa ( Rikart.fi ).

Tuula Leinosen ”100 vuotta suomalaista animaatiota” -kirjassa luku, Elävä viiva, kertoo Eila Hutrin työstä. Hänellä oli aktiivinen rooli Turun animaatiokoulua perustettaessa ja hän vastasi mm Taideteollisen korkeakoulun Elokuvalinjan Animaatioelokuva-ohjaajan koulutuksesta vuosina 1996-1999.

Marja Rosti:

Olen kuvantekijä, jonka tausta on taidekasvatuksessa ja graafisessa suunnittelussa sekä valokuvauksessa. Valmistuin Taideteollisen korkeakoulun taidekasvatuksen osastolta 1974 ja Vantaan muotoiluinstituutista Graafiseksi suunnittelijaksi (AMK) 2005, lisäksi opiskelin valokuvausta TAIK:n avoimessa 1990-l. 

Olen valinnut ilmaisukeinokseni sekatekniikalla toteutetut kollaasit, missä yhdistyvät valokuvat, maalaus sekä valokuvan digitaalinen muokkaus. Valokuvan avulla on helppo irrottaa asioita, ilmiöitä ja yksityiskohtia kontekstistaan. Asiayhteydestä irrotettu kuva saa uusia merkityksiä jo pelkästään kuvan vastaanottoyhteyden mukaan. 

Valokuvakollaasien suhde todellisuuteen vaihtelee. Teoksissa voi hyvinkin nähdä dokumentin jostain, mutta osassa teoksista on vain pelkkiä kasvien osia tai esinefragmentteja uuteen kokonaisuuteen sommiteltuna.

Näyttelyni on rakennettu kahteen osaan: osa kuvista on Gallerian seinällä ja toisen osan voi löytää Löytölaatikosta.

Tämän näyttelyn kuva-aineisto

on Tuusulan alueelta, keskiluokkaisen rivitaloalueen kukkapenkeistä, laajemmin ottaen epäpaikoista, ojien pientareilta ja takapihoilta. Joukosta löytyy 1990-l.  kuvastoa myös Vuosaaren laivojen purkutelakalta, sekä Suvilahden voimaloista ja laivanrakennustyömaalta (ns. Löytölaatikko)

Kiitokset

Kari Kaleniukselle käytännön avusta ja myös käyttöoikeudesta joihinkin valokuviin, joita tämän näyttelyn teoksissa on mukana. 

Teosten tekotapa ja tekniikka:

Teokset on tehty kaikki samalla tekniikalla, josta käytetään nimitystä Fototransfer/Imagetransfer. Kyseinen tekotapa tarkoittaa käytännössä, että tavalliselle toimistopaperille tulostettu laserkopio liimataan erikoisliimalla kuvapuoli taulupohjan kangasta vasten. Liima irrottaa paperista pigmentin. Liiman kuivuttua, taustapaperi poistetaan veden avulla mekaanisesti hieromalla, minkä jälkeen kuva tulee esiin. Teoksen pinta lakataan, mikä ehkäisee valon haalistava vaikutusta pigmenttiin.